Vessakielto eristi naiset kotiin
1800-luvun Euroopassa naisille ei ollut tarjolla julkisia wc-tiloja. Niille ei nähty tarvetta, sillä naisia vaadittiin pysyttelemään kodin läheisyydessä. Naiset siis pystyivät poistumaan kotoaan ainoastaan niin kauas, kuin rakko kesti pidätellä.
Koska naisille ei sallittu wc-tilojen käyttöä, julkiset tilat jäivät pitkälti miesten hallintaan. Naisten ei ollut mahdollista viettää pitkää päivää kaupungilla tai työskennellä kaukana kotoa. Matkat piti suunnitella niin että naiset ehtivät sukulaisen tai ystävän kotiin. Näin ollen pitkät matkat vieraisiin paikkoihin oli myös estetty naisilta.
Naiset yrittivät puhua naisille varattujen julkisten wc-tilojen puolesta, mutta miehet vastustivat ankarasti. Miesten mielestä julkinen tila kuului heille, ja naiset hyökkäsivät miehiä vastaan, kun halusivat päästä “miesten alueelle”.
Naisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen mm. järjestämällä luentoja ja jakamalla tiedotelehtisiä. Luutuneita käsityksiä naisten roolista kotiin teljettynä palvelijana oli silti vaikeaa muuttaa.
1800-luvun puolivälissä kuitenkin avattiin ensimmäiset tavaratalot, ja niiden perustajat haistoivat rahan. Mitä jos tavarataloihin rakennettaisiin wc-tilat myös naisille? Silloin naiset voisivat viipyä kauemmin ja ostaa enemmän. Tavaratalot ja niiden wc-tilat muuttivat naisten elämän, ainakin keskiluokkaisten ja varakkaiden naisten osalta. Naisten ei enää tarvinnut olla vangittuna kotiin, vaan he voivat liikkua yhtä vapaasti kuin miehet.
Teollisen vallankumouksen edetessä naisia tarvittiin työvoimaksi tehtaisiin. Silloin naisten wc-tiloja oli pakko alkaa rakentaa.
Naisten wc-tiloja ei oltu haluttu tehdä tasa-arvon edistämiseksi. Mutta niitä alettiin tehdä, jotta naisia voitaisiin hyödyntää työvoimana ja maksavina asiakkaina.
Naisten wc-tilojen vastustus jatkui silti pitkään. Naisille vakuutettiin, että kukaan kunniallinen nainen ei halua käyttää julkisia wc-tiloja, vaan niitä käyttävät vain prostituoidut.
Naisten wc-tilat joutuivat usein sabotoinnin kohteiksi. Naisten wc-tiloista tehtiin valituksia vielä 1900-luvun alussa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana naiset siirtyivät työelämään, koska oli tarpeen korvata armeijaan kutsuttuja miehiä. Naiset työskentelivät tehtaissa, erityisesti ammustehtaissa, ja osallistuivat sodan tukitehtäviin sekä kotirintamalla että etulinjassa. Työssäkäyvät naiset alkoivat vaatia entistä äänekkäämmin naisille tarkoitettuja wc-tiloja ja pukuhuoneita. Monet työnantajat harasivat vastaan, sillä heidän mielestään naiset veivät miesten työpaikat. Lopulta oli säädettävä lakeja, jotka pakottivat työnantajan järjestämään wc-tilat myös naisille.
Tänä päivänäkin naisten wc-tilat nähdään toisarvoisina, joten niitä ei tehdä tarpeeksi. Siksi isoissa tapahtumissa metrien mittainen jono naisten wc-tiloihin on aivan tavallinen näky. Asiasta väännetään vitsiä, sen sijaan että ongelma korjattaisiin.
Monissa maissa naisilla ei edelleenkään ole pääsyä julkisiin wc-tiloihin, tai naisilta vaaditaan korkeampaa maksua niiden käyttämisestä kuin miehiltä.