Christine de Pizan

Christine de Pizan oli merkittävä ranskalainen kirjailija ja ajattelija myöhäiskeskiajalla. Hän oli feministi aikana, jolloin feminismiä ei oltu vielä keksitty.

Christine de Pisan (n. 1364 - 1430) vietti lapsuutensa Venetsiassa. Hänen isänsä sai viran Ranskan kuninkaan hovissa ja Christine muutti vanhempiensa kanssa Ranskaan ollessaan n. 14-vuotias.

Pääsy kuninkaan kirjastoon toi Christinelle poikkeuksellisen mahdollisuuden tutustua politiikkaan, kirjallisuuteen ja historiaan. Tuolloin kirjat olivat kalliita, joten kuka tahansa ei pystynyt niitä hankkimaan. Yksi kirja saattoi maksaa varakkaan kauppiaan vuosiansion verran, joten käytännössä vain rikkaat pystyivät keräämään kokonaisen kirjaston.

Christine de Pisanilla oli kaksinkertaisesti onnea, sillä normaalisti sekä yhteiskuntaluokka että sukupuoli olisivat olleet esteenä opiskelulle. Laaja sivistys näkyy hänen myöhemmin kirjoittamissaan teoksissa.

Työ kirjailijana

Christine de Pisan ryhtyi kirjailijaksi leskeksi jäätyään, sillä hänen piti pystyä elättämään lapsensa yksin. Naiselle oli tarjolla hyvin vähän mahdollisuuksia parantaa taloudellista asemaansa, ja helpoin ratkaisu olisi ollut mennä uudelleen naimisiin. Valinta ryhtyä sen sijaan kirjailijaksi osoittaa vakaata pyrkimystä itsenäiseen elämään.

Christine de Pisan aloitti rakkausrunojen parissa ja saavutti niillä mainetta. Menestystä edesauttoivat varmasti hänen läheiset suhteensa aatelisiin ja kuninkaallisiin.

Myöhemmin hänen teoksensa käsittelivät politiikkaa, moraalia ja naisen asemaa. Christine de Pisan tuli lopulta tunnetuksi kaikkialla Euroopassa.

Merkittävät teokset

Vuonna 1405 Christine de Pisan julkaisi kaksi teosta: Le Livre de la cité des dames (Kirja naisten kaupungista) ja Le Livre des trois vertus (Kolmen hyveen kirja tai Naisten kaupungin aarre).

Kirja naisten kaupungista esittelee historiallisia naisjohtajia, kuten kuningatar Zenobia. Kirjassa hän loi kuvitteellisen kaupungin, jossa naisia ​​arvostetaan ja puolustetaan. Teos on kirjoitettu vuoropuhelun muodossa ja ääneen pääsevät vain naiset. Teoksessa Christine de Pisan huomauttaa, että naisvihamielisiä stereotypioita syntyy, kun naisilta estetään pääsy yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Le Livre des trois vertus on Naisten kaupungin jatko-osa. Se sisältää ohjeita naisille moraalisesti arvokkaaseen elämään eri yhteiskuntaluokissa.

1407 julkaistussa Livre du Corps de policie Christine de Pisan analysoi eurooppalaisten yhteiskuntien tapoja ja hallintoa sekä esitti näkemyksiään siitä, mikä hallitusmuoto olisi paras.

1410 Christine de Pisan teoksen julkaisi teoksen nimeltä Livre des fais d'armes et de chevalerie. Siinä hän pohti sodankäyntiin liittyviä moraalikysymyksiä, kuten kuolemanrangaistusta, palkkasotilaiden värväämistä sekä sotavankien ja siviilien kohtelua. Teoksessa Christine de Pisan tuli siihen tulokseen että sota-ajan oikeudenkäyttö ja päätösvalta kuuluu vain kuninkaille. Vuonna 1411 hänelle maksettiin 200 livreä kuninkaan aarrekammiosta, palkkiona kirjan kirjoittamisesta. Samana vuonna tuli voimaan määräys, joka kielsi aatelisia kokoamasta armeijaa.

Varhaisfeminismi

Yhdessä kirjoituksistaan Christine de Pisan puolustaa naisia naisvihamielisen kirjailijan Jean de Meunin hyökkäyksiä vastaan. Meun esitti naiset materialistisina ja petollisina miesten petkuttajina. Christine de Pisan kritisoi teosta voimakkaasti ja sai kimppuunsa kaksi miespuolista kuninkaan sihteeriä, joiden mielestä mitään naisvihaa ei ollut.

Christine de Pisanin naisia puolustavien tekstien esitetään usein olevan reaktio Roman de la Rose -kirjan misogyniaan. Mutta on epätodennäköistä että se olisi ollut ainut kerta kun hän kohtasi elämässään naisvihaa. Hän joutui elämään yhteiskunnassa, missä naisilta oli kielletty lähes kaikki, ja naisia pidettiin yleisesti heikkoina, tyhminä ja miehiä huonompina.

Christine de Pisan teki parhaansa parantaakseen naisten asemaa. Hän puhui naisten koulutuksen tärkeydestä, omisti kirjojaan naispuolisille kuninkaallisille ja teki yhteistyötä naisten kanssa. Esimerkiksi hänen kirjojensa kuvittaja oli nainen nimeltä Anastasia, ja kirjoissa onkin ajan tavan mukaan loisteliaita kuvituksia. Toki Christine de Pisanin ajattelussa oli väistämättä aikakauden tuomia rajoituksia, eikä hän näe naisia kaikilta osin tasavertaisina.

Christine de Pisanin teokset olivat suosittuja vielä 1500-luvulla. Vuonna 1489 Livre des fais d'armes et de chevaleriesta tehtiin käännös Englannin kuninkaalle. Elisabet I:n hovikirjastosta puolestaan löytyi Kirja naisten kaupungista.