Hedy Lamarr

Hedy Lamarr oli itävaltalainen keksijä ja näyttelijä. Hänellä oli keskeinen rooli nykyaikaisten WiFi-, GPS- ja Bluetooth-järjestelmien perustan luoneen teknologian kehittämisessä.

Hedy Lamarrin (9.11.1914-19.1.2000) alkuperäinen nimi oli Hedwig Eva Kiesler. Hän syntyi Wienissä, Itävallassa, varakkaaseen juutalaisperheeseen. Hän kiinnostui jo varhain erilaisten laitteiden toiminnasta ja purki esimerkiksi soittorasian 5-vuotiaana, jotta näkisi miten se toimii. Kiinnostuksensa taiteeseen ja esiintymiseen hän peri äidiltään.

Hedy Lamarr aloitti näyttelijäopinnot 16-vuotiaana Berliinissä. 1930 hän sai ensimmäisen roolinsa saksalaisessa elokuvassa nimeltä Geld auf der Straβe. Hän alkoi saada tunnustusta näyttelijänä esiinnyttyään elokuvassa Ecstasy vuonna 1932.

Vuonna 1933 Hedy Lamarr päätyi naimisiin itävaltalaisen asekauppiaan kanssa. Avioliitto oli onneton, ja Lamarr kuvaili myöhemmin avioliittoaan näin: ”Ymmärsin hyvin pian, etten voisi olla näyttelijätär niin kauan kuin olin hänen vaimonsa... Hän oli täydellinen itsevaltias avioliitossaan... Olin kuin nukke. Olin kuin esine, jokin taide-esine, jota piti vartioida – ja vangita – ilman mieltä, ilman omaa elämää.”

Lamarr kärsi myös suuresti joutuessaan emännöimään miehensä järjestämiä illalliskutsuja, joihin saapui vieraaksi tämän natsimyönteisiä liikekumppaneita. Illallispöydässä hän kuitenkin pääsi seuraamaan sota-ajan aseteollisuutta koskevia keskusteluja, mikä osoittautui myöhemmin hyödylliseksi.

Uusi elämä Yhdysvalloissa

Vuonna 1937 Lamarr jätti miehensä ja muutti ensin Lontooseen, mutta juutalaisvastaisuuden lisääntyessä Euroopassa hän päätti siirtyä Yhdysvaltoihin.

Hollywoodissa hän menestyi näyttelijänä ja tapasi myöhemmin miehen nimeltä Howard Hughes. Hughesin mukana Lamarr pääsi tutustumaan tämän omistamiin lentokonetehtaisiin ja koneiden rakennusprosesseihin. Näyttelijäntyö oli vienyt pitkään Lamarrin huomion pois keksinnöistä, mutta nyt hän innostui aiheesta uudelleen.

Lamarr alkoi osallistua suunnittelutyöhön, kun Hughesin tehtailla suunniteltiin nopeampia lentokoneita myytäväksi Yhdysvaltain armeijalle. Lamarr haki inspiraatiota suunnittelutyöhönsä luonnosta: hän tutki lintuja ja kaloja ymmärtääkseen, millainen rakenne olisi optimaalinen nopeuden kannalta. Näiden huomioiden pohjalta hän luonnosteli uuden siipimallin Hughesin koneille. Hughes kommentoi mallia sanomalla: "Olet nero."

Lamarr teki monia muitakin keksintöjä, mutta niistä merkittävin syntyi kuitenkin kun Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan.

Taajuushyppelyteoria

Kun sodan uhka kävi ilmeiseksi, Lamarr tunsi että hänen ei pitäisi keskittyä rahan tienaamiseen Hollywoodissa, vaan tehdä oma osansa sotamenestyksen hyväksi. Hän halusi antaa keksijänlahjansa uuden kotimaansa käyttöön.

Hänellä oli arvokasta sisäpiiritietoa niiltä ajoilta, kun hän kuunteli entisen miehensä ja tämän liikekumppaneiden keskusteluja aseista ja aseteknologiasta. Lamarr oli esimerkiksi hyvin perillä eurooppalaisen torpedoteknologian uusimmista saavutuksista. Siksi hän alkoikin miettiä keinoa, miten liittoutuneiden alukset voisivat estää saksalaisten aluksia sabotoimasta radio-ohjattavia torpedojaan.

Saksalaiset alukset häiritsivät usein onnistuneesti liittoutuneiden radiosignaaleja ja tekivät torpedoista käyttökelvottomia. Entä jos torpedot ja operaattorit kommunikoisivat sen sijaan useamman kuin yhden signaalin kautta ja "hyppäisivät" yhdessä toiselle taajuudelle toistuvasti välttääkseen saksalaisten häirintälaitteita?

Vuonna 1940 Lamarr tapasi George Antheilin, säveltäjän, joka oli myös kiinnostunut teknologiasta. Kun Lamarr kertoi Antheilille "taajuushyppelyteoriastaan", Antheil onnistui rakentamaan prototyypin teknologiasta, jonka Lamarr oli suunnitellut.

Antheil totesi vuoden 1945 muistelmissaan tajunneensa heti puhuvansa huoneen älykkäimmän naisen kanssa. "Hedy is very, very bright. Compared with most actresses we know, Hedy is an intellectual giant," Antheil kirjoitti.

Kun nainen tekee maailmaa mullistavan keksinnön, hänen myönnetään olevan näyttelijättäreksi ihan fiksu.

Vuonna 1942 Lamarr ja Antheil saivat patentin "Secret Communications System" -järjestelmälleen. He siirsivät patentin oikeudet Yhdysvaltain laivastolle, jotta keksintöä voitaisiin käyttää hyväksi sodassa. Keksintö oli kuitenkin niin paljon aikaansa edellä, että sitä ei vielä silloin pystytty hyödyntämään.

1960-luvulla teknologia oli kuitenkin otettiin käyttöön. Suurin osa asevoimien kehittämästä tai niitä varten kehitetystä teknologiasta hyödynsi Lamarrin ideoimaa taajuushyppelyteknologiaa. Hän ei kuitenkaan saanut armeijalta julkista tunnustusta eikä rahallista korvausta keksinnöstään.

Nykypäivän Wi-Fi, Bluetooth and GPS perustuvat Lamarrin keksintöön.

Hedy Lamarr pääsi National Inventors Hall of Fameen taajuushyppelyteknologian kehittämisen ansiosta vuonna 2014, eli 14 vuotta kuolemansa jälkeen.