Julia Agrippina

Julia Agrippina kuului Rooman keisariperheeseen. Hän pyrki kaikin keinoin Rooman hallitsijaksi, mutta ei onnistunut lopulta säilyttämään asemaansa ja kuoli oman poikansa murhaamana.

Julia Agrippina (15 – 59 jaa) syntyi Rooman sotilastukikohdassa, nykyisen Kölnin alueella, missä hänen äitinsä Agrippina (aka. Agrippina vanhempi) oli miehensä Germanicuksen mukana sotaretkellä.

Molemmat vanhemmat kuuluivat keisarilliseen sukuun, ja Agrippinan isästä olisi voinut tulla keisari. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä Agrippinan isä kuoli ilmeisesti myrkytyksen uhrina Agrippinan ollessa neljävuotias. Hän vietti lapsuutensa äitinsä ja kahden isoäitinsä hoivissa Roomassa.

Vuonna 37 Agrippinan veljestä Caligulasta tuli Rooman keisari. Samana vuonna Agrippina synnytti pojan, josta tulisi myöhemmin keisari Nero.

Vuonna 39 Caligula ajoi Agrippinan ja heidän sisarensa Julia Livillan maanpakoon salaliitosta syytettynä. Hän myös teloitti kolmannen sisarensa Julia Drusillan aviomiehen. Ei ole varmaa tietoa, millainen salaliitto oli, vai oliko se edes todellinen. Kenties vainoharhainen keisari halusi vain raivata mahdollisia vallasta kilpailijoita pois tieltään.

Rooman keisarinna

Vuonna 41 Caligula murhattiin, kun upseereista ja senaattoreista koostunut joukko puukotti hänet hengiltä. Heidän tavoitteenaan oli palauttaa tasavalta Rooman hallitusmuodoksi, mutta tämä ei onnistunut. Seuraavaksi keisariksi nousi Claudius, joka oli Agrippinan setä.

Valtaan päästyään Claudius kutsui Agrippinan takaisin Roomaan.

Agrippina meni naimisiin Claudiuksen kanssa vuonna 49. Agrippina onnistui vakuuttamaan Claudiuksen adoptoimaan Agrippinan pojan ja tekemään tästä valtaistuimen perillisen. Tämä oli vaikuttava osoitus Agrippinan neuvottelutaidoista, sillä Claudiuksella oli jo omakin poika, jonka hän nyt syrjäytti Agrippinan pojan Neron hyväksi.

Agrippinalla oli muutenkin paljon valtaa Roomassa, sillä hän osallistui päätöksentekoon Claudiuksen rinnalla. Hänellä oli myös merkittäviä liittolaisia hovissa.

Viisi vuotta myöhemmin Claudius kuoli. Kuolemaa epäiltiin murhaksi ja Agrippinaa syytettiin hänen myrkyttämisestään. Todisteita ei kuitenkaan ollut. Claudiuksen poika kuoli seuraavana vuonna, todennäköisesti Neron myrkyttämänä.

Claudiuksen kuoltua Agrippinasta tuli sijaishallitsija, sillä Nero oli vielä alaikäinen. Agrippina vaikutti myöhemminkin voimakkaasti valtion asioihin.

Äiti ja poika hallitsivat aluksi hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta Agrippina oli aliarvioinut Neron vallanhimon.

Armeijan tuki oli Roomassa olennaisen tärkeää, jos halusi viralliseksi hallitsijaksi, eikä Agrippina ollut onnistunut saamaan armeijaa puolelleen. Agrippinan oli vaikea säilyttää asemansa, kun Nero alkoi haalia itselleen enemmän valtaa. Nero syrjäytti lopulta Agrippinan päätöksenteosta.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt Nerolle, vaan hän halusi päästä äidistään eroon pysyvästi.

Nero yritti ensin hukuttaa Agrippinan upottamalla laivan, jossa Agrippina oli matkustajana. Tarkoituksena oli lavastaa Agrippinan kuolema onnettomuudeksi, sillä Agrippinalla oli vaikutusvaltaisia tukijoita senaatissa, joita Nero ei halunnut suututtaa. Lavastaminen ei onnistunut, sillä Agrippina palastautui uimalla rantaan. Silloin Nero lähetti sotilaita tappamaan Agrippinan. Hänet murhattiin vuonna 59.

Agrippinan murha oli skandaali, joka etäännytti Rooman eliittiä Nerosta. Nero hallitsi kuitenkin vielä 9 vuotta, kunnes armeija ja senaattorit kääntyivät häntä vastaan. Nero teki itsemurhan vuonna 68.

Perintö

Agrippinasta on kirjoitettu hyvin vihamieliseen sävyyn, sillä hän rikkoi aikansa sukupuolinormeja. Vihamielisyys näkyy sekä aikalaisten kirjoituksissa että nykyisten historioitsijoiden sanavalinnoissa. Hänestä puhutaan juonittelevana ja vallanhimoisena viettelijänä, ei taitavana diplomaattina, joka hän todellisuudessa oli. Sama kohtalo on toki ollut hyvin monilla naishallitsijoilla.

Hänellä oli kuitenkin näkyvä poliittinen rooli, mitä kuvaa esimerkiksi se että Agrippinan kuva on lyöty roomalaisiin kolikoihin hänen ollessaan Claudiuksen puoliso. Agrippinan toimiessa sijaishallitsijana kolikoissa oli Neron ja Agrippinan yhteiskuva.

Agrippinaa esittäviä patsaita pystytettiin ympäri Rooman valtakuntaa hänen eläessään. Häntä esittäviä veistoksia on nykyään mm. Louvressa ja British Museumissa.

Agrippinan tiedetään kirjoittaneen muistelmateoksen elämästään, mutta teos ei ole säilynyt.