Rosa Parks

Rosa Parks oli ihmisoikeusaktivisti, joka aloitti kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa.

Rosa Parks saapuu oikeuteen vuonna 1955.

Rosa Parks (4.2.1913 – 24.10.2005) syntyi Alabamassa, Yhdysvalloissa. Perhe oli keskiluokkainen ja hyvin toimeentuleva, mutta vanhemmat erosivat Rosan ollessa lapsi. Hän muutti äitinsä kanssa tämän isovahempien luokse Montgomeryyn, Alabamaan.

Ku Klux Klan aiheutti jatkuvaa pelkoa perheen asuinalueella, sillä he hyökkäilivät afroamerikkalaisten kimppuun ja polttivat kouluja ja kirkkoja, jotka olivat heidän käytössään. Myös lapset joutuivat olemaan jatkuvasti varuillaan ja pelkäämään, sillä Ku Klux Klanin jäsenet saattoivat milloin tahansa hyökätä afroamerikkaisten perheiden koteihin.

Rotuerottelun vuoksi afroamerikkalaiset eivät voineet käydä samaa koulua kuin valkoihoiset. Julkisessa liikenteessä ja ravintoloissa oli eri osastot afroamerikkalaisille, jos heitä edes päästettiin asiakkaaksi. Etelävaltioissa olivat tuolloin voimassa ns. Jim Crow -lait, jotka käytännössä antoivat valkoihoisille laillisen oikeuden syrjiä afroamerikkalaisia ja eristää heidät. Tätä perusteltiin mm. “konfliktien välttämisellä”. Jopa rotujen väliset avioliitot olivat laittomia.

Rosa Parks lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja ryhtyi siivoamaan työkseen valkoisten koteja. Hän teki myös muita pienipalkkaisia töitä mm. ompelijana.

Epäoikeudenmukainen kohtelu oli tehnyt nuoreen Rosa Parksiin lähtemättömän vaikutuksen, ja hän alkoi kiinnostua kansalaisoikeuksista ja yhteiskunnallisesta aktivismista. Hän liittyi NAACP- järjestöön, joka dokumentoi tapauksia, joissa afroamerikkalaisia kohdeltiin syrjivästi lakiin vedoten.

Parks ei kuitenkaan ollut erityisen näkyvä hahmo, kunnes eräs bussimatka muutti kaiken.

Kuuluisa bussimatka

1. joulukuuta 1955 Rosa Parks istui bussissa matkalla töistä kotiin. Bussin kuljettaja komensi bussissa olevia afroamerikkalaisia antamaan paikkansa, jotta valkoiset matkustajat pääsisivät istumaan. Parks kieltäytyi. Kuljettaja pysäytti bussin ja kutsui poliisit paikalle. Parks pidätettiin ja hänet vietiin poliisiasemalle.

Tapaus ei ollut ainoa laatuaan, vaan epäoikeudenmukainen ja syrjivä järjestelmä oli aiheuttanut vastusta afroamerikkalaisten keskuudessa jo pitkään. Vain 9 kuukautta ennen Parksin pidätystä 15-vuotias Claudette Colvin oli kieltäytynyt samanlaisessa tilanteessa luovuttamasta paikkaansa. Parksilla oli kuitenkin käytössään verkostot, joita nuorella Colvinilla ei ollut. Ja Parks päätti hyödyntää niitä.

Parks kieltäytyi maksamasta Montgomeryn kaupungilta saamiaan sakkoja. Sen sijaan hän päätti valittaa tuomiosta. Tässä häntä tuki NAACP-järjestö (National Association for the Advancement of Colored People), jonka aktiivinen jäsen Parks oli ollut yli kymmenen vuotta.

NAACP ja paikalliset afroamerikkalaisten seurakunnat organisoivat boikotin Montgomeryn kaupunkia vastaan, jonka bussissa Parks oli ollut matkustajana. Matkustajista 70 prosenttia oli afroamerikkalaisia, joten boikotti näkyi.

Parks tiesi, miten vaaralliseen asemaan hän joutuisi. Hän tulisi saamaan tappouhkauksia ja joutuisi häirinnän ja vihakampanjan kohteeksi, kun valkoihoiset yrittäisivät saada hänet alistumaan.

Parks oli kuitenkin päättäväinen ja hän asettui pelottomasti bussiboikotin kasvoiksi julkisissa tilaisuuksissa. Virallinen operaation johtoasema annettiin luonnollisesti miehelle. Tämä mies oli Martin Luther King Jr., jolle bussiboikotti muodostui poliittiseksi läpimurroksi. Hän sai myöhemmin työstään Nobelin rauhanpalkinnon.

Vuoteen 2026 mennessä Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty 140 kertaa. Naiselle se on myönnetty 20 kertaa, afroamerikkalaiselle naiselle ei kertaakaan.

Boikotti

Bussiboikotti kesti lopulta yli vuoden. Se innoitti rotuerottelua vastustavia mielenosoituksia myös muualla Yhdysvalloissa.

Rosa Parks menetti työnsä ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin, häntä uhkailtiin ja seurattiin kaupungilla.

Boikotin aikana NAACP päätti haastaa koko rotuerottelun oikeudessa Yhdysvaltojen perustuslakiin vedoten. Joukkokanteeseen osallistui useita afroamerikkalaisia naisia, jotka olivat saaneet tarpeekseen julkisen liikenteen syrjivistä käytännöistä. Myös Claudette Colvin oli mukana, vaikka alaikäisenä häntä ei pidetty yhtä näkyvästi esillä kuin aikuisia kanteen nostajia.

Joulukuussa 1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi, että Alabaman osavaltion säätämä laki ja Montgomeryn bussiliikenteen menettely oli perustuslain vastaista. Yhtiö sai oikeuden määräyksen luopua erillisistä istuimista 20. joulukuuta, ja boikotti päättyi seuraavana päivänä.

Oikeustaistelun jälkeen

Korkeimman oikeuden päätös oli suuri voitto Parksille ja koko yhteisölle. Arkielämä Montgomeryssä kävi kuitenkin sietämättömäksi ja liian vaaralliseksi Parksin perheelle, sillä osa Montgomeryn valkoisesta väestöstä oli raivoissaan oikeuden päätöksestä. Parks muutti perheineen Detroitiin vuonna 1957.

Parks näki että vielä oli paljon työtä tehtävänä, ennen kuin afroamerikkalaiset saavuttaisivat tasavertaisen aseman Yhdysvalloissa. Siksi Parks pysyi NAACP:n aktiivisena jäsenenä. Hän oli pitkään tunnettu lähinnä kansalaisoikeusliikkeen sisällä, ja sai laajaa tunnustusta ja mainetta vasta myöhemmin elämässään.

Montgomeryn tapaus antoi kansalaisoikeusliikkeelle näkyvyyttä ja se käynnisti useita yhteiskunnallisia muutoksia, mm. Civil Rights Act (1964) ja Voting Rights Act (1965).

Rosa Parks on sai elämänsä aikana useita palkintoja ja hänen kunniakseen on nimetty vuosittain jaettava Rosa Parks Freedom Award -palkinto. Parksin elämäkerta My Story julkaistiin vuonna 1992. Parksin kunniaksi pystytettyjä patsaita ja muistomerkkejä löytyy monista Yhdysvaltojen kaupungeista, mm. Washingtonista ja Montgomerystä.

Rosa Parks tunnetaan lähinnä bussimatkasta, joka käynnisti laajan boikotin ja oikeustaistelun. Hän teki kuitenkin pitkään työtä kansalaisoikeuksien eteen sekä ennen että jälkeen bussimatkan, yhteensä yli 60 vuotta.