Simone Weil

Simone Weil oli ranskalainen filosofi ja Ranskan vastarintaliikkeen aktivisti. Weilin mukaan totuus ja oikeudenmukaisuus vaativat henkilökohtaista riskiä, ja tätä ajatusta hän toteutti omassa elämässään. Se maksoi lopulta hänelle henkensä.

Simone Weil (3.2.1909 – 24.8.1943) syntyi Pariisissa juutalaistaustaiseen perheeseen. Hän osoitti jo lapsena taipumuksia moraalifilosofisiin pohdintoihin kieltäytymällä sokerin syömisestä, sillä ensimmäisen maailmansodan ranskalaissotilailla ei ollut sokeria.

Weil opiskeli mm. filosofiaaja luonnontieteitä. Vuonna 1931 hän suoritti DES-tutkinnon (diplôme d'études supérieures), joka vastaa maisterin tutkintoa.

Opiskelujen jälkeen hän opetti filosofiaa useissa tyttökouluissa vuosina 1931–1938. Sopeutuminen kouluympäristöön oli vaikeaa, sillä hänen yhteiskunnallista aktivismiaan pidettiin liian radikaalina. Weil osallistui mielenosoituksiin, kirjoitti vasemmistolaisiin lehtiin ja kritisoi koulun käytäntöjä sekä vaati oppilailta itsenäistä ajattelua.

Työ tehtaassa

Weil halusi ymmärtää raskaan tehdastyön vaikutuksia ihmiseen, joten vuosina 1934–35 hän työskenteli autotehtaalla. Tehtaalla hän huomasi, miten psykologisesti raskasta ja lamauttavaa työ oli. Myöhemmin Weil analysoi kirjoituksissaan modernin teollisen yhteiskunnan hengellisiä puutteita.

Tehdastyössä Weil kehitti "kärsimyksen" (ranskaksi: malheur) käsitteen. Weil totesi, että "kärsimys saa ajatuksen pakenemaan yhtä nopeasti ja vastustamattomasti kuin eläin pakenee kuolemaa". Weil näki että tehdastyöläiset oli alennettu konemaiseen olemassaoloon, jossa he eivät voineet harkita kapinaa.

Vuonna 1935 Weil perusti Entre Nous -lehden, jota tehtaan työntekijät tuottivat ja kirjoittivat. Hän myös palasi opetustyöhön. Weil lahjoitti suurimman osan tuloistaan ​​poliittisiin tarkoituksiin ja hyväntekeväisyyteen.

Osallistuminen sisällissotaan

Vuonna 1936 Weil matkusti Espanjaan taistellakseen vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa. Sisällissota oli seurausta oikeistolaisten upseerien vallankaappausyrityksestä, kun vasemmistopuolueet olivat voittaneet vaalit.

Koska Weil oli erittäin likinäköinen, hän oli huono ampuja. Sodan ja väkivallan näkeminen järkytti häntä syvästi, vaikka hän ei viipynyt Espanjassa pitkään. Kokemus kuitenkin selkiytti hänen ajatuksiaan vallasta ja oikeudenmukaisuudesta.

Toinen maailmansota

Saksan miehitettyä Ranskan vuonna 1940, Weil matkusti Englantiin ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Hän totesi että "väkivallattomuus on hyvästä vain, jos se on tehokasta", viitaten siihen että natseja vastaan oli taisteltava voimakeinoin.

Weil osallistui vastarintaliikkeen toimintaan laatimalla raportteja ja analyyseja Ranskan poliittisesta tilanteesta. Tuona aikana hän kirjoitti teoksensa The Need for Roots.

Vuonna 1943 Weilin oli tarkoitus osallistua koulutukseen, jotta hän voisi matkustaa Ranskaan työskentelemään vastarintaliikkeen hyväksi. Weilin heikkenevä terveys kuitenkin esti suunnitelmat.

Osoittaakseen solidaarisuutta Saksan miehityksen alla eläville ranskalaisille, Weil oli kieltäytynyt syömästä enempää kuin ranskalaiset saivat syödäkseen. Aliravitsemus ja raskas työ johtivat fyysisen kunnon romahtamiseen ja sairaalahoitoon. Sairaalassa hänellä todettiin tuberkuloosi. Weil kuoli muutamassa kuukaudessa vain 34-vuotiaana.

Teokset

Weilin kuoleman jälkeen hänen kirjoituksiaan on koottu ja julkaistu noin 20 teoksen verran. Niistä tärkeimpiä ovat:

• La Pesanteur et la grâce ( Gravity and Grace 1947), joka on kokoelma uskonnollisia esseitä ja aforismeja

• L’Enracinement ( The Need for Roots 1949), essee yksilön ja valtion velvollisuuksista

• Attente de Dieu (Waiting for God 1950), hengellinen omaelämäkerta

• Oppression et Liberté ( Oppression and Liberty 1955), kokoelma poliittisia ja filosofisia esseitä

Uskonnollisuus

Vaikka Weil oli taustaltaan juutalainen eivätkä hänen vanhempansa olleet erityisen uskonnollisia, Weil oli omaksunut monia kristillisiä ajatuksia. Hän tunsi vetoa mystiikkaan ja hänellä oli voimakkaita uskonnollisia kokemuksia. Kirkon toimintaa hän ei kuitenkaan arvostanut eikä hänen tiedetä ottaneen koskaan kastetta.

Weil kirjoitti että kristinusko on ennen kaikkea orjien uskonto ja orjat eivät voi muuta kuin kuulua siihen, hän itse muiden joukossa.

L’Enracinement

Teoksessaan L’Enracinement (The Need for Roots) Weil esittää, että juurtuminen on henkinen tarve toimia yhteisön osana, joka säilyttää historian ja ylläpitää tulevaisuudenuskoa. Juuret mahdollistavat ihmisen täyden kasvun, ja juurtunut yhteisö antaa yksilölle mahdollisuuden kehittyä kohti Jumalaa tai ikuisia arvoja.

Juurettomuus puolestaan on tila, jossa ainoat yhteiskuntaa sitovat voimat ovat raha ja kuviteltu kansakunta. Weilin mukaan "raha tuhoaa ihmisen juuret kaikkialla, mihin se pystyy tunkeutumaan" ja se "onnistuu voittamaan kaikki muut motiivit, koska sen mieleltä vaatima ponnistus on niin paljon pienempi”.

Perintö

Weilin elinaikana hänen esseitään lukivat lähinnä vain radikaalista politiikasta kiinnostuneet. Kuolemansa jälkeen Weilistä tuli kuitenkin nopeasti kuuluisa. Hänen ajatuksensa uskonnosta, hengellisyydestä ja politiikasta vaikuttavat edelleen voimakkaasti nykyfilosofiaan.

Weil on nykyään erittäin laajasti tutkittu: Calgaryn yliopisto listaa yli 5 000 teosta, artikkelia ja väitöskirjaa hänen kirjoituksistaan.