Lise Meitner
Lise Meitner oli ydinfyysikko, jolla oli keskeinen rooli ydinfission löytämisessä. Hän osallistui tutkimustyöhön, joka loi perustan sekä ydinvoimaloille että ydinaseille.
Lise Meitner (7.11.1878 – 27.10.1968) syntyi Wienissä, Itävallassa. Hän vietti lapsuutensa keskiluokkaisessa juutalaisperheessä.
Meitneriä kiehtoivat lapsesta asti matematiikka ja luonnontieteet. Naisille ei kuitenkaan ollut paljon vaihtoehtoja tarjolla opiskelun suhteen, ja maailma oli lähes menettämässä merkittävän tutkijan joka hänestä myöhemmin tuli.
Naisasialiikkeen aktiivinen työ Itävallassa kuitenkin tuotti tulosta: vuonna 1897 Wienin yliopisto avasi ovensa naisopiskelijoille pitkän taistelun jälkeen. Tämän mahdollistivat Adelheid Poppin ja Marianne Hainischin kaltaiset aktivistit.
Meitner pääsi aloittamaan opinnot Wienin yliopistossa lokakuussa 1901.
1. helmikuuta 1906 hänelle myönnettiin fysiikan tohtorin tutkinto. Hänen väitöskirjansa käsitteli röntgensäteilyä ja radioaktiivisuutta.
Työskentely Berliinissä
Vuonna 1907 Meitner muutti Berliiniin tekemään tutkimustyötä radioaktiivisuuden ja röntgensäteilyn parissa. Työskentely oli kuitenkin vaikeaa, sillä naisia ei päästetty yliopistojen tiloihin.
Vuonna 1912 Lise Meitner siirtyi Berliiniin Kaiser Wilhelm -instituuttiin, missä alkoi vuosikymmeniä kestävä yhteistyö kemisti Otto Hahnin kanssa. Toisin kuin monilla yliopistoilla, Kaiser Wilhelm -instituutilla ei ollut käytäntöjä, jotka sulkisivat naisia pois tutkimuksesta.
Meitner työskenteli virallisesti “assistenttina”. Vaikka hänellä ei ollut professuuria, hänen panoksensa tutkimuksiin oli merkittävä: hän teki teoreettisia laskelmia, selitti kokeiden tuloksia ja ehdotti uusia kokeellisia menetelmiä.
Tutkimustyö Kaiser Wilhelm -instituutissa
Ensimmäisen maailmansodan aikana 1914-1918 Meitner työskenteli laboratorioissa radioaktiivisuuden tutkimuksen parissa. Hänen työnsä auttoi lääkäreitä diagnosoimaan sodassa aiheutuneita vammoja tehokkaammin röntgensäteilyn avulla.
1920-luvulla Meitner ja Hahn löysivät useita uusia radioaktiivisia isotooppeja, mikä syvensi ymmärrystä atomiytimien rakenteesta. Meitner kehitti teoreettisia malleja, jotka selittivät radioaktiivisten atomien käyttäytymistä.
Kun natsit nousivat valtaan 1933, juutalaistaustainen Meitner joutui kohtaamaan vieläkin enemmän rajoituksia ja syrjintää työssään kuin aiemmin. Lopulta hänen oli lähdettävä Saksasta ja jätettävä tutkimustyö, joka oli etenemässä ratkaisevaan vaiheeseen.
Hahnin kokeet ja Meitnerin teoria
Vuonna 1938 Meitner pakeni Berliinistä ja päätyi lopulta Ruotsiin. Yhteistyö Hahnin ja Meitnerin välillä jatkui kuitenkin kirjeitse.
Hahn ja hänen avustajansa Strassmann jatkoivat työtään laboratoriossa ja tekivät läpimurron: he pommittivat uraania neutroneilla ja analysoivat kemiallisesti, mitä aineita syntyi. Hahn huomasi, että uraani hajoaa kevyemmiksi alkuaineiksi kuten bariumiksi.Tämä oli ensimmäinen konkreettinen todiste ydinfissiosta.
Meitner ja hänen veljenpoikansa, fyysikko Otto Frisch, esittivät teorian, että prosessi johtui uraanin ytimen jakautumisesta kahtia. Meitner ja Frisch kutsuivat prosessia ensimmäisinä "fissioksi", ja vuonna 1939 he julkaisivat tieteellisen artikkelin aiheesta. Tieto siitä että atomi voi hajota kahdeksi kevyemmäksi ytimeksi, mullisti käsityksen atomien rakenteesta ja voimista ytimen sisällä.
Löytö loi perustan sekä ydinvoimaloille että ydinaseille.
Fysiikan Nobel
Löydön ansiosta Otto Hahn sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1944. Hänen nimensä jäi historiaan, mutta Lise Meitner unohdettiin.
Meitner oli uransa aikana ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi 49 kertaa, mutta hän ei koskaan voittanut.
Fysiikan Nobelpalkintoja on jaettu 119 kertaa vuodesta 1901 vuoteen 2025. Naiselle se on myönnetty yhteensä 5 kertaa.
Meitner sai kuitenkin myöhemmin monia kunniamainintoja kuten Kunniatohtorin arvon ja jäsenyyden Ruotsin tiedeakatemiassa sekä Max Planck -mitalin. Alkuaine Meitnerium (Mt 109) on nimetty hänen mukaansa.
Atomipommin kehittäminen
Toisen maailmansodan aikana Lise Meitneriä pyydettiin mukaan ns. Manhattan-projektiin, jonka tavoitteena oli kehittää ydinase Yhdysvaltojen käyttöön. Meitner kieltäytyi jyrkästi.
Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen hän korosti, että tutkijoilla on vastuu siitä, miten heidän löytöjään käytetään, ja hänestä tuli rauhan ja eettisen tieteen puolestapuhuja.
Naisten uran edistäminen
Meitner käytti vaikutusvaltaansa edistääkseen muiden naisten mahdollisuuksia edetä tutkijan uralla. Esimerkiksi monet hänen laboratorioonsa tulevat naisapulaiset saivat hänen ohjauksessaan julkaistua ensimmäisiä tutkimuksiaan, mikä oli harvinaista tuohon aikaan.
Meitner kannusti naisia jatkamaan fysiikan ja kemian parissa, vaikka yliopistot ja tutkimuslaitokset usein avoimesti epäilivät naisten kykyjä.
Hänen saavutuksensa ovat toimineet inspiraationa lukemattomille naisille.