Zenobia
Zenobia oli Palmyran hallitsija 200-luvulla jaa. Hän oli soturikuningatar, joka valloitti hallituskautensa aikana uusia alueita ja uhmasi Rooman valtakuntaa.
Taiteilija Giovanni Battista Tiepolon näkemys kuningatar Zenobiasta (v. 1730).
Zenobian syntymävuodesta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti hän syntyi 240–245 jaa. Hän oli sivistynyt nainen, joka puhui useita kieliä ja oli perehtynyt filosofiaan. Hallitsijana hän arvosti kulttuuria ja oli suvaitsevainen muita kansoja ja uskontoja kohtaan. Zenobia tunnettiin myös taitavana metsästäjänä ja ratsastajana.
Zenobian tie valtaan alkoi, kun hän meni naimisiin Palmyran kuninkaan kanssa – miehen, joka hallitsi Rooman valtakunnan liittolaisena. Miehensä kuoltua salamurhan uhrina vuonna 267, Zenobia näki tilaisuuden nousta Palmyran hallitsijaksi, sillä heidän poikansa oli vielä liian nuori hallitsemaan itse. On esitetty väitteitä, että Zenobia olisi ollut osallisena salamurhan suunnittelussa.
Hänen miehensä oli tyytynyt hallitsemaan Palmyraa Rooman valtakunnan alaisuudessa, mutta Zenobia halusi tehdä Palmyrasta itsenäisen kuningaskunnan. Hän näki että aika oli otollinen Rooman haastamiseen, sillä Rooma oli heikentynyt taloudellisten ja poliittisten levottomuuksien vuoksi.
Zenobia aloitti neuvottelut paikallisten johtajien kanssa Syyriassa ja Mesopotamiassa, ja onnistui vakuuttamaan heidät liittymään Palmyran valtakuntaan. Näin Zenobia sai lisättyä Palmyran sotilaallista ja taloudellista voimaa ja aloitti matkansa itsenäiseksi, Roomasta riippumattomaksi hallitsijaksi.
Hankittuaan itselleen taloudellisia ja sotilaallisia resursseja, Zenobia teki päätöksen hyökätä Egyptiin. Egypti oli tuolloin Rooman hallinnassa ja sinne oli sijoitettu roomalaisia joukkoja. Ne eivät kuitenkaan pystyneet pysäyttämään hyökkäystä ja vuosina 270–271 Zenobian armeija valloitti Egyptin. Tämä teki Zenobiasta merkittävän uhkan Rooman valtakunnalle, sillä suuri osa Rooman tarvitsemasta viljasta tuli Egyptistä. Egyptin valloitettuaan Zenobia pystyi myös hallitsemaan kauppareittejä ja meriliikennettä.
Zenobia julisti Palmyran eroavan Roomasta ja nimitti itsensä keisarinnaksi. Nyt Zenobiasta oli tullut jo niin suuri uhka Rooman valtakunnalle, että roomalaisten oli pakko jättää pienemmät huolet sivuun ja hyökätä Zenobian armeijaa vastaan.
Zenobia kohtasi Rooman joukot ensin Syyriassa. Taistelut olivat ankarat, mutta Palmyran joukot eivät pystyneet pysäyttämään roomalaisia. Zenobia joutui vetäytymään itään kohti Emesaa ja sitten Palmyraa. Lopulta Palmyra vallattiin, ja Zenobia sekä hänen poikansa otettiin vangiksi. Zenobian kohtalosta tappion jälkeen ei ole varmaa tietoa.
Zenobian nimi on säilynyt historiankirjoissa hänen rohkeutensa ja strategisten taitojensa ansiosta. Itse Katariina Suuri vertasi itseään Zenobiaan, olivathan he molemmat kunnianhimoisia ja sotaisia hallitsijoita, joiden hovissa arvostettiin oppineisuutta.