Maria Bochkareva
Maria Bochkareva oli venäläinen sotilas, joka taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. Hän perusti ja johti Naisten kuolemanpataljoonaa.
Maria Bochkareva varttui köyhissä oloissa maaseudulla. Hänen molemmat avioliittonsa olivat onnettomia, sillä hänen aviomiehensä olivat väkivaltaisia. Toinen miehistä oli lisäksi alkoholisti. Koska kotiolot olivat surkeat, taistelu rintamalla alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914, ja Maria Bochkareva pyrki armeijaan. Häntä ei kuitenkaan olisi haluttu sotilaaksi sukupuolensa takia, vaan häntä kehotettiin liittymään Punaisen Ristin palvelukseen. Maria Bochkareva halusi kuitenkin mukaan taisteluun, ja tsaarin myönnettyä erikoisluvan hän sai pikaisen sotilaskoulutuksen.
Ensimmäinen maailmansota
Maria Bochkareva lähetettiin etulinjaan ja hän haavoittui taistelussa kaksi kertaa. Toisella kerralla hän halvaantui, mutta toipui kuitenkin vammoistaan ja palasi taisteluun.
Ainoat viholliset eivät kuitenkaan olleet vieraat sotilaat, vaan myös omat maanmiehet ahdistelivat ja pilkkasivat häntä jatkuvasti. Maria Bochkareva suoritui kuitenkin erinomaisesti, vaikka häneen kohdistui kaksi kertaa enemmän stressiä kuin miessotilaisiin. Hän sai ylennyksen ja hänet palkittiin viidenkymmenen sotilaan hengen pelastamisesta rintamalla.
Vuonna 1917 Maria Bochkareva sai idean perustaa pelkästään naisista koostuvan pataljoonan, jota hän itse johtaisi. Taas tarvittiin erikoislupa, jonka saatuaan Maria Bochkareva aloitti vapaaehtoisten kouluttamisen, joita ilmaantui 2-3 tuhatta. Hän kelpuutti lopulta vain n. 400 sotilasta näistä vapaaehtoisista.
Bochkareva ylennettiin luutnantiksi, ja Naisten kuolemanpataljoona lähti rintamalle liittyäkseen taisteluun Itävalta-Unkarin joukkoja vastaan. Sodan tässä vaiheessa tilanne oli jo hyvin vaikea ja armeijan moraali oli heikoissa kantimissa.
Naisten kuolemanpataljoona joutui heti jatkuvien hyökkäysten kohteeksi - omien sotilaiden taholta. Miessotilaat ajoivat lopulta nämä erittäin motivoituneet ja taisteluvalmiit naiset ylivoiman turvin pois sotajoukoista, ja jopa tappoivat monia heistä.
Armeijauran loppu
Tsaari oli menettänyt valtansa vuonna 1917, ja ilmapiiri Venäjällä oli polittisesti epävakaa. Maria Bochkareva oli vaarassa joutua teloitetuksi, mutta hän pääsi pakenemaan ja matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1918. Florence Harriman rahoitti hänen matkansa San Franciscoon.
Naissotilaat herättivät tuolloin kansainvälistä kiinnostusta ja keskustelua naisten mahdollisuudesta liittyä armeijaan. Erityisesti naisasialiikkeen aktivistit Euroopassa ja Yhdysvalloissa olivat seuranneet hyvin kiinnostuneena Bochkarevan sotilasuraa.
Heinäkuussa 1918 Maria Bochkareva pääsi tapaamaan presidentti Woodrow Wilsonia. Yhdysvalloissa ollessaan Maria Bochkareva saneli muistelmateoksensa Yashka: My Life As Peasant, Exile, and Soldier.
Seuraavaksi hän matkusti Isoon-Britanniaan ja tapasi kuningas Yrjö V:n. Hän sai myös paljon huomiota lehdistössä.
Merkittävin oli kuitenkin tapaaminen Emmeline Pankhurstin kanssa: Pankhurst oli naisten äänioikeutta vaativan liikkeen johtohahmo, Bochkareva puolestaan oli kannuksensa ansainnut sotilasjohtaja. Väkivalta oli tuttua myös Pankhurstille, sillä hänen järjestönsä turvautui tuhopolttoihin, pommi-iskuihin ja mellakoihin vaatiessaan naisille äänioikeutta.
Matkojen jälkeen Maria Bochkareva palasi takaisin Venäjälle ja halusi liittyä taas armeijan palvelukseen. Bolševikit kuitenkin vangitsivat hänet, ja kuukausia kestäneiden kuulustelujen jälkeen Bochkareva tuomittiin kuolemaan. Hänet ammuttiin 16. toukokuuta 1920.