Florence Harriman
Florence Harriman oli yhdysvaltalainen suffragetti ja diplomaatti.
Florence Harriman (21.7.1870 – 31.8.1967) syntyi New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Hänen perheensä oli huomattavan varakas ja poliittisesti vaikutusvaltainen.
Harriman kiinnostui jo nuorena yhteiskunnallisesta aktivismista ja politiikasta. Hän pyrki parantamaan tehdastyöläisten, erityisesti naisten, asemaa. Hän oli myös suffragetti-liikkeen aktivisti. Hän toimi elämänsä aikana johtavassa roolissa useissa järjestöissä, jotka pyrkivät edistämään naisten ja työväenluokan asemaa. Hänellä oli myös laajat verkostot vaikutusvaltaisten demokraattipuolueen kannattajien keskuudessa.
Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäinen maailmansota alkoi Euroopassa vuonna 1914. Vuonna 1916 Eleanor Roosevelt kutsui Harrimanin mukaan "Independent Patriotic Women of America" -järjestön toimintaan. Harriman organisoi erilaisia tapahtumia, kuten marsseja ja puhetilaisuuksia, sekä johti varainkeruuta. Järjestön toiminnan tarkoitus oli vahvistaa kansallistunnetta ja valmistella ihmisiä tulevaan sotaan. Tämä oli myös naisille keino toteuttaa poliittista aktivismia, sillä äänestäminen oli naisilta edelleen kielletty.
Vuonna 1917 Yhdysvallat julisti sodan Saksalle. Florence Harriman matkusti Ranskaan osallistuakseen Punaisen Ristin toimintaan siviilien ja haavoittuneiden sotilaiden auttamiseksi. Käytännön työn lisäksi hän teki suuria lahjoituksia sodan uhrien hyväksi.
Ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918. Harriman palasi Yhdysvaltoihin ja jatkoi työtään naisten äänioikeuden edistämiseksi.
Naisten äänioikeus
Florence Harriman oli yksi suffragetti-liikkeen johtohahmoista Yhdysvalloissa. Hän johti järjestöä nimeltä Woman’s National Democratic Club. Yhdysvalloissa suffragettien toiminta oli kuitenkin rauhanomaisempaa kuin Emmeline Pankhurstin johtamien suffragettien toiminta Iso-Britanniassa.
Yhdysvalloissa suffragetit järjestivät marsseja ja puhetilaisuuksia, missä he vaativat naisille äänioikeutta. Harriman hyödynsi suhteitaan poliitikkoihin naisten asioiden edistämiseksi. Erityisen vaikutusvaltainen tukija oli Eleanor Roosevelt, joka myös teki aktiivisesti työtä naisten tasa-arvon puolesta.
Yhdysvalloissa naisten äänestyskielto kumottiin vuonna 1920. Tämä oli tulosta naisjärjestöjen yli 70 vuotta kestäneestä kampanjoinnista ja poliittisesta painostuksesta.
Vaikka äänioikeus koski periaatteessa kaikkia naisia, afroamerikkalaisille naisille äänestäminen oli kuitenkin käytännössä hyvin vaikeaa syrjinnän vuoksi vielä vuosikymmeniä.
Florence Harrimanin elämäkerta From Pinafores to Politics julkaistiin vuonna 1923. Nimen voisi suomentaa: Esiliinasta politiikkaan.
Toinen maailmansota
Kesäkuussa 1937 presidentti Roosevelt nimitti Florence Harrimanin Yhdysvaltain suurlähettilääksi Norjaan. Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä poliittinen ilmapiiri oli kireä, ja Yhdysvallat halusi edustajiaan Eurooppaan seuraamaan tilannetta. Harriman oli tuossa vaiheessa jo kokenut poliitikko ja Rooseveltien pitäaikainen ystävä. Lisäksi hänellä oli kokemusta sota-alueella toimimisesta, mikä osoittautui tarpeelliseksi hyvin pian.
Toinen maailmansota alkoi kun Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939. Norjaan Saksa hyökkäsi huhtikuussa 1940.
Harriman joutui pakenemaan Norjasta Ruotsiin. Ruotsista käsin hän organisoi muiden amerikkalaisten siirron pois Norjasta, jotta nämä voisivat palata turvallisesti Yhdysvaltoihin. Hän myös auttoi Norjan kuningasperhettä pakenemisessa ja yhteydenpidossa liittoutuneiden kanssa. Elokuussa myös Harriman itse palasi Yhdysvaltoihin.
Hän kertoo tehtävistään Norjassa teoksessa Mission to the North, joka julkaistiin vuonna 1941.
Norjan kuningas Haakon VII myönsi Harrimanille Pyhän Olavin ritarikunnan ristin vuonna 1942.